Geenimuunnettujen elintarvikekasvien hyväksyminen tai hylkääminen Suomen
pelloilla on lähivuosien suuri vääntö ruuan alkutuotannossa, uskovat sekä
teknologian puolustajat että vastustajat. EU:n ajama lainsäädäntö tavanomaisen
ja geenimuunnetun kasvinviljelyn rinnakkaiselosta on lausuntokierroksella
MMM:ssä.
Vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala suhtautuu rinnakkaiselon toimivuuteen
hyvin epäilevästi.
- Ajatus rauhanomaisesta rinnakkaiselosta herättää tahatonta hymyilyä.
Kompromissin hakemisen syy on, ettei EU:ssa nyt synny määräenemmistöä gmo:iden
puolesta eikä vastaan. Yhtenäinen gmo-linja EU:ssa ei vain toimi, luonnonolot
ovat liian erilaiset, Hautala toteaa.
Hautala ei kiellä kaikkia geeniteknologian mahdollisuuksia, mutta ei näe
käytössä tai näköpiirissä mitään käyttökelpoista, elintarvikeketjulle tai
kuluttajalle lisäarvoa tuovaa sovellusta. Hän puhui Gmo-vapaa Suomi -kampanjan
sekä Vasemmistoliiton ja Vihreiden eduskuntaryhmien järjestämässä seminaarissa
perjantaina Helsingissä.
Gm-tekniikkaa ujutetaan ruokaketjuun
Kun suomalainen kuluttaja haluaa varmistaa ruuan gmo-vapauden, on hänen
Hautalan mukaan valittava luomua, jossa geeniteknologiaa ei sallita missään
muodossa. Tällä hetkellä elintarvikkeessa on oltava merkintä gm-sisällöstä, jos
gm-pitoisuus ylittää 0,9 prosenttia. Gm-rehulla ruokittuja eläintuotteita ei
kuitenkaan tarvitse merkitä. Hautalan mukaan kyseessä ei ole unohdus, vaan
tietoinen valinta vuonna 2004 hyväksytyssä laissa.
- Gm-tekniikkaa uitetaan ruokaketjuun keinoja kaihtamatta. Merkintäsäädökset on
ulotettava rehuihin ja eläintuotteisiin, Hautala vaatii.
Hän tietää lihateollisuuden vastahakoisuuden johtuvan siitä, että
sianlihantuotannossa gm-soijaa käytetään runsaasti halvan hinnan vuoksi.
Naudanlihantuotannossa gm-rehuista on sanouduttu irti.
Gm-vapaaksi merkittyjä eläintuotteita toivoo myös Suomen Kuluttajaliiton
elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi. Saksassa on käytössä vapaaehtoinen
merkintä.
Viestiä kuunneltava pöydältä peltoon
Vilja-alan yhteistyöryhmän pääsihteeri Seppo Koivula maa- ja
metsätalousministeriöstä ei usko, että kauppoihin olisi ainakaan pian tulossa
gm-rehuvapaata lihaa. Gm-viljojen esiinmarssi voi hänestä tapahtua vasta
nykyisen kansallisen viljastrategiakauden päätyttyä vuonna 2015. Syynä on
viljanjalostuksen korkea hinta, jota ei syrjäisiin luonnon-oloihin suunnatusta
lajikkeesta heti haluta maksaa.
- Viljelyä on ajateltava pöydältä peltoon, kuten olemme viljaketjussa
opetelleet. Mitä haluaa kuluttaja meillä ja muualla? Tämä on luonnollinen
asetelma monilla muilla aloilla, muttei kyllä ole ollut sitä maataloudessa,
Koivula huomauttaa.
Suomi ei pysty kilpailemaan massatuotannolla. Siksi gmo-vapaus koko maan
strategiana voisi Koivulan mielestä olla loistava mahdollisuus profiloitua ja
saada kilpailuetua kansainvälisesti. Luomun ja muun erikoistuotannon merkitys
on Suomessa edelleen vähäistä. Luomun kehitystä on haitannut puolittaisuus:
monilla tiloilla pellot ovat luomussa, kotieläimet eivät.
- Mitä hyvänsä tehdään, se pitää tehdä nyt, ennen gm-viljelyn leviämistä
Suomeen, Koivula korostaa.
Suomessa luomua on alle seitsemän prosenttia ruuan alkutuotannosta. Luku on
kuitenkin suurimpia Euroopassa. Uusi jäsenmaa Puola tavoittelee nopeassa
tahdissa noin 20 prosentin luomuosuutta tuotannossaan.
Gmo-vapaiksi kunniksi kuntaruokailussaan on julistautunut kymmenisen kuntaa.
Maakunnista uusimaalaisten viljelijäyhdistys on myös valinnut gmo-vapauden.
Kunnan tai maakunnankaan gmo-vapaus ei nykytietämyksen valossa vielä riitä
estämään gmo:iden leviämistä gm-lajikkeella kylvettyjä peltoja laajemmalle. Osa
seminaarin asiantuntijoista katsoi, että voisi olla mahdollista jakaa Suomi
kahtia ja pitää toinen puoli varovyöhykkein gmo-vapaana. Toisten mielestä vain
koko maan gmo-vapaus olisi käytännössä toimiva vaihtoehto, jos gmo-vapaus
valitaan strategiaksi.
Vanhentunutta teknologiaa
Joensuulainen solubiologi Liisa Kuusipalo vastustaa geenimuunnettujen kasvien
ja eliöiden eli gmo:iden vapauttamista luontoon nimenomaan tieteellisten
perusteluiden vuoksi.
- Geenimuuntelu perustuu vanhentuneeseen tietoon, jonka mukaan yksi geeni
vaikuttaa yhteen ominaisuuteen. Tällä hetkellä geeniteknologiasta aiheutuu
paljon kuluja, mutta vähän tuottoja, Kuusipalo sivaltaa.
Kymmenen viime vuoden ja miljoonien eurojen voimin geenitekniikalla on saatu
kaksi kaupallista sovellusta: torjunta-ainetta sietävä kasvi ja tuholaismyrkkyä
kudoksiinsa erittävä kasvi. Sovelluksia on viety eri viljelykasveihin, joista
markkinoille on saatu gm-puuvilla, -soija, -maissi, -tupakka ja -rapsi.
- Vihreän vallankumouksen aikaan 1970-luvulla samassa ajassa saatiin
perinteisellä kasvinjalostuksella aikaan satoja käyttökelpoisia lajikkeita,
Kuusipalo vertaa.
Ihmisen koko perimän selvityksessä muutamia vuosia sitten kävi ilmi, että
ihmiskehossa tuotetaan 100 000 proteiinia, mutta perimässämme on vain 25 000
eri geeniä. Yksi geeni siis tuottaa useita eri ominaisuuksia.
Kuusipalon mukaan geenitekniikka ei ole täsmäjalostusta, vaan hallitsematon,
epäpuhtauksia sisältävä prosessi, jolla on todettu yllättäviä sivuvaikutuksia,
kuten muhkuraisia perunoita ja gm-luontaistuotteista sairastuneita ihmisiä.
Kasvinjalostuksessa geenimuuntelu yhdistää viruksen, bakteerin ja kasvin
dna:ta. Syntyy luonnossa täysin uusi rakenne, joka voi kriitikoiden mielestä
levittää muunnettuja geenejä ympäristöön luonnon organismeja helpommin.
Muuntogeenien on Pohjois-Amerikassa todettu siirtyneen gm-rypsistä
maabakteereihin ja sukulaisrikkakasveihin. Muuntamisessa käytetään
antibiootteja, joten gmo:n mukana leviää myös antibioottiresistenssiä.
- Riskin suuruutta ei voi kukaan rehellisesti sanoa, Kuusipalo toteaa.
Saastuttajan maksettava haitat
Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen EFSA on määritellyt geenimuuntelun
turvalliseksi teknologiaksi. Jokainen gmo on hyväksyttävä erikseen testien
perusteella ensin EU-tasolla ja sen jälkeen kansallisesti.
Suomessa on tehty kenttäkokeita ainakin geenimuunnellulla ohralla, kauralla,
perunalla, porkkanalla, rypsillä, rapsilla, nauriilla, kaaleilla, tomaatilla ja
mansikalla. Yhtäkään gm-viljelykasvia ei vielä ole tuotannossa, mutta
gm-tärkkelysperunan viljelylupahakemus tullee eduskuntaan vielä syksyn aikana.
Jos gm-viljely Suomessa alkaa, gmo-kriitikot vaativat, että mahdolliset haitat
korvaa siemenfirma tai elintarviketeollisuus. Nykylainsäädännössä korvaus
esimerkiksi naapurin pellon saastumisesta gm-siitepölyllä menee valtion
piikkiin. Käytäntö ei edistä suurinta mahdollista vastuullisuutta
geenimuuntelua hyödyntäviltä firmoilta.
Kriitikot arvostelevat myös sitä, ettei viljelijällä ole ilmoitusvelvollisuutta
gm-kasvinviljelystä naapureilleen. Gm-viljelystä saattaa kuitenkin olla
seuraamuksia etenkin lähiseudun luomuviljelijöille ja mehiläistarhaajille.
Uusimaalainen luomuviljelijä Jukka Lassilla korostaa, että luomu- ja
tavanomaisilla viljelijöillä on samat intressit gmo-kysymyksessä. Gmo-viljely
naapurissa voi aiheuttaa ongelmia myös tavanomaisella tavalla gmo-vapaata
ruokaa tuottavalle viljelijälle. Lassila ja MTK-Uusimaa odottavat MTK:lta
selkeää kantaa gmo:ihin. (Finfood)
Aiemmin uutisissa:
Tausta-artikkeli: Gmo (15.10.2007)
Teksti: Finfood Uutispalvelu
/ Laura Lounasheimo
Etusivu
