Suomen Itämeren puoleisessa jokivesistössä on jäljellä alle kymmenen
luonnonvaraista meritaimenkantaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen
mukaan ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimenkantojen häviämisriski on
erittäin suuri.
Meritaimenkantojen tilaan vaikuttavat sekä luonnonolosuhteiden vaihtelu että
ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset joessa ja meressä. Useimpien
meritaimenjokien tilaa voidaan parantaa muun muassa vesiensuojelutoimilla,
kunnostuksilla ja kalaportailla. Meritaimenkantojen säilymiselle vaikein
ongelma on vaelluspoikasten suuri kuolevuus meressä ensimmäisen merivuoden
aikana. Osa kuolevuudesta johtuu luonnonolojen vaihtelusta, mutta henkiin
jääneitä taimenia karsii lisäksi liiallinen kalastus.
Vuosittain mereen tulevista vaelluspoikasista pääosa on istutusperäisiä, ja
enin osa meritaimensaaliista saadaan mereltä virkistyskalastuksessa. Suurin osa
saaliiksi saaduista meritaimenista tarttuu alamittaisina tiheisiin siika- ja
kuhaverkkoihin.
Tästä johtuen vain hyvin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle
kotijokeensa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka
suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä pystytä alentamaan
kalastuksen säätelytoimia tehostamalla. Tällaisia toimia olisivat esimerkiksi
verkkojen silmäkoon suurentaminen sekä ajalliset ja alueelliset
pyyntirajoitukset.
Vuonna 2008 meritaimenen alamitta nostettiin 50 senttimetriin, mikä lisännee
lähivuosina jokiin nousevia emokalamääriä. Viime ja tänä syksynä jokien suuret
virtaamat ovat helpottaneet emokalojen nousua, ja kutukaloista on saatu syksyn
aikana havaintoja useista rannikkojoista.
Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on
jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai
kriittinen. (Finfood)
Teksti: Finfood Uutispalvelu
/ Finfood Uutispalvelu
Etusivu
