Jouluinen leivontahuippu näkyy piikkinä sokerin kulutuksessa niin kodeissa kuin
leipomoissakin. Vaikka hieno- ja palasokerin kulutus kodeissa on kymmenessä
vuodessa laskenut lähes viisi kiloa asukasta kohti vuodessa, käyttää jokainen
suomalainen keskimäärin 2,6 kiloa sokeria kuukaudessa, yhteensä 31 kiloa
vuodessa.
Vähemmän makeasta elämästä kertoo vuonna 1920 jo 15. vuotta ilmestynyt
naisasialehti Naisen Ääni maaliskuun numerossaan. Ensimmäisen maailmansodan ja
sisällissodan aiheuttamasta pula-ajasta toipuva Suomi rajoitti sokerin
ostamista 400 grammaan henkeä kohden kuukaudessa. Vuonna 1918 perustettu Suomen
Sokeri ei saanut tuotua riittävästi ruokosokeria maahan.
Lehti kirjoitti karvaasta tilanteesta otsikolla Mökin emännän mietteitä
sokeripulan aikana:
"Meidän elämämme on nykyään pelkkää valitusta. Mikä valittaa palkan pienuutta,
mikä ruoka-annosten vähyyttä tai päivätyön pituutta.
Niinpä minäkin viritän valitusvirteni niille arvoisille kansalaisille, jotka
voisivat sen eteenpäin saattaa nykyisten hallitus-, elintarvike- ynnä muiden
herrojen kuuluville, toivoen palkakseni vain pikku riikkisen sokeripalan.
Valmis pöytä ja hyvät hevoset
Onko tosiaankin totta, niinkuin meille uskotellaan, että herrat, jotka istuvat
hallituksessa köyhälistöä edustamassa, olisivat vakuuttaneet tuon suuren
annoksen 400 gr. sokeria kuussa hyvin riittävän työläisellekin? Ei tahtoisi
oikein uskoa. Niin voi sanoa ainoastaan se, joka valmiiseen pöytään istuu ja
hyvillä hevosilla ajaa. Mutta toisin ajattelee se, jonka täytyy ensin pöytä
omasta varastaan kattaa, ennenkuin voi perheineen siihen istua.
Astukaapa arvoisat herrat hetkeksi alas korkeudestanne ja kurkistakaa edes
kerran kuun tavoin mökkiläisen akkunasta, nähdäksenne, mitä ruokakomerossa on
ja mitä sen emäntä kulloinkin aterian aikana pöytäänsä kantaa perheensä
nautittavaksi.
"Kootkaa metsän antimet"
Syksyisin on sanomalehdissä aina runsaasti näin kuuluvia kirjoituksia ja
kehoituksia maalaisille: "Kootkaa tarkoin kaikki metsän antimet talven
varaksi". Ja oikein valtion puolesta painetaan reseptejä miten niitä sitten
valmistetaan syötäväksi ja kuinka paljon sokeria kuhunkin annokseen laitetaan.
Ja tuo samainen valtio-kulta antaa meille suuren määrän 400 gr. sokeria kuussa.
Eiköhän meille myöskin annettaisi resepti, miten tuo runsas sokeriannos
käytettäisiin, että se riittäisi edes välttämättömimpiinkin tarpeisiin,
herkuttelusta puhumattakaan.
Aamulla ja illalla tarvitsisi jotain palan painikkeeksi, mutta lehmä on
ummessa, maitoa ei ole, naapuriltakaan ei liikene antaa, kun joskus silloin
tällöin; jos menet kauempaa taloista hakemaan, niin ei liikene myydä, maito
viedään kaikki kaupunkiin. Kun olisi edes sokeria! että voisi keitetyllä
vedellä maitoa jatkaa." (Finfood)
Väliotsikointi toimituksen.
Teksti: Finfood Uutispalvelu
/ Laura Lounasheimo
Etusivu
