Lääketieteessä ihmiset antavat päätäntävallan mielellään asiantuntijoiden
käsiin. Kun on kyse ruuasta, ihmiset löytävät itsestään asiantuntijan, joka
osaa arvioida teknologioiden vaikutuksia.
Luonnollisina pidetyt ympäristö- ja terveysriskit unohtuvat pian, eivätkä
heikennä ihmisten luottamusta. Geenimuunnettu ruoka sen sijaan on syyllinen
kunnes toisin todistetaan, totesi lääketieteellisen etiikan professori Veikko
Launis Turun yliopistosta Tieteen päivillä perjantaina.
Ihmiset eivät jatkuvasti pelkää saavansa ruuasta listerian tai melamiinia,
vaikka näinkin on käynyt. Antibioottijäämät maidossa eivät huolestuta ihmisiä
yhtään niin paljon kuin geenitekniikalla tuotettu keino havaita kyseisiä jäämiä.
Pitkään ajateltiin, että mitä enemmän ihmiset tietävät, sitä enemmän he
luottavat asiantuntijoihin.
- Näin se ei mene. Mitä enemmän ihmisten koulutus- ja tietotaso kasvaa, sitä
enemmän he ajattelevat itse ja sitä kiperämpiä kysymyksiä he osaavat tehdä.
Tässä ei kaivatakaan sokeaa luottamusta, vaan kommunikaatioon ja
vuorovaikutukseen perustuvaa luottamusta, Launis sanoi.
Hän korosti, että mikään teknologia ei "karkaa käsistä".
- Tämä pitää kerran kymmenessä vuodessa itselleenkin muistuttaa. Teknologia on
ilmiö, se ei vie itseään eteenpäin eikä johda mihinkään suuntaan. Suunta
määräytyy ihmisten arvoista, Launis huomautti.
Lääketieteessä ei edellytetä riskittömyyttä
Muuntogeeniset organismit ravinnossa ovat arkiajattelussa usein saastunutta,
luonnotonta, ympäristölle vaarallista, markkinatalouden sanelemaa, yksilön
vapautta rajoittavaa. Sairauksien hoidossa ja lääkkeiden tuotannossa
muuntogeeniset organismit taas ajatellaan pelastajina.
Tehokkaammat täsmälääkkeet ovat tervetulleita, perinnöllisiä ja parantumattomia
sairauksia halutaan oppia hoitamaan, kenties ihmistäkin voidaan jalostaa?
Lääketieteessä haittatapahtumat eivät Launiksen mukaan herätä vastarintaa, eikä
teknologialta edellytetä riskittömyyttä.
Geeniteknologian ja tavallisen kasvinjalostuksen riskit ovat yhteneviä:
allergia, myrkyllisyys, geenien karkaaminen ympäristöön ja geneettisen
monimuotoisuuden väheneminen, katsoo kasvinjalostuksen professori Teemu Teeri
Helsingin yliopistosta.
- Riskiä on aina verrattava johonkin. Tiede ei voi koskaan aukottomasti
todistaa, että jokin asia on täysin vaaraton, Teeri totesi Tieteen päivillä.
Gmo käy läpi samanlaisen valintaprosessin kuin tavallinen lajike laboratoriossa
tehdyn geeninsiirron jälkeen. Vuosikymmenen kokemuksella gm-lajikkeet eivät
Teeren mukaan näytä olevan tavanomaisia epävakaampia.
- Tieteessä ja yhteiskunnassa lopputulos ratkaisee. Onko lajikkeella
allergiavaikutusta, onko sen viljelyllä yhteiskunnallista tai
ympäristövaikutusta. Etiikassa metodi, tässä tapauksessa jalostustekniikka
ratkaisee, Teeri pohti.
Luonnon mutaatio päihitti geenitekniikan
Teeri muistutti, että geenimuuntelu ei koske vain geenien lisäämistä
organismiin. Perinteinen kasvinjalostaja karsii pois perimää samalla kun
valikoi. Samoin geeninsiirrolla voidaan vaimentaa geenin toimintaa, poistaa
ominaisuuksia.
Ensimmäinen geenitekniikalla muunnettu syötävä lajike oli tomaatti, joka kypsyi
hitaammin, koska pektiiniä hajottava geeni oli poistettu. Hitaasti kypsyvää
tomaattia voidaan kuljettaa ja myydä pitempään. Gm-lajike kuitenkin poistui
markkinoilta, kun löytyi parempi vaihtoehto: sama mutaatio löytyi tomaatista
itsestään. Sitä voitiin jalostaa perinteisin keinoin.
Teeri kysyi, onko laki kaikille sama. Perinteisellä kasvinjalostuksella saadaan
aikaan vaikkapa sinisiä perunoita, jotka ovat ikään kuin hupilajike -
erikoisuus, joka ei tuo ylimääräistä hyötyä ravitsemukseen tai viljelyyn.
Lajikkeen markkinoille tuomiseen ei tarvita erityismäärityksiä.
Sen sijaan geenitekniikalla tuotettu keltainen riisi, joka sisältää
A-vitamiinin esiastetta betakaroteenia, vaati laajan riskinanalyysin.
Asiantuntijoiden mukaan lajike on parantanut kehitysmaiden ravitsemusta
huomattavasti. (Ruokatieto)
Aikaisemmin uutisissa:
Elintarviketutkijat eivät kavahda geenimuuntelua ruuantuotannossa (17.09.2008)
Teksti: Finfood Uutispalvelu
/ Laura Lounasheimo