Tutuista ruuista pidetään enemmän kuin tuntemattomista, eikä tuntematon ruoka
missään tapauksessa tunnu miellyttävämmältä kuin tuttu. Tutut elementit ruuan
nimessä tai ulkonäössä edesauttavat mieltymystä.
Uutuudenpelko tai ruoka-neofobia, vastahakoisuus kokeilla outoja ruokia, on
tyypillistä kaikkiruokaisille eläimille. Taustalla on oletus, että uusi ja outo
ei maistu hyvältä. Pelkoa voi ruokkia myös vastenmielisyys ruuan ominaisuuksia
kohtaan sekä oletettu vaara, jolta suojaudutaan jättämällä kokeilut sikseen.
Uutuudenpelosta on hyötyä, sillä se suojaa uhkarohkeilta kokeiluilta. Sen
haittapuoli on, että se rajoittaa ruokavalintoja.
Professori Hely Tuorila Helsingin yliopistosta on tutkinut ihmisten
ruokavalintoja 15 vuotta. Hän puhui aiheesta tammikuussa Lääkäripäivillä
Helsingissä.
- Uutuudenpelko on tärkeä ruokavalintojen ohjaaja, ja sillä on laadullista
merkitystä ruokavaliollemme. Se on tärkeä tutkimusaihe ruokakäyttäytymisen ja
terveyden kannalta, Tuorila toteaa.
Käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa tiedon avulla, mutta valmiuteen tehdä
valintoja on vaikeampi vaikuttaa, hän kertoo.
Mittareilla selkoa valintatilanteen kulusta
Uutuudenpelon suhteen esiintyy suurta yksilöllistä vaihtelua. Tutkimusten
mukaan nuoret miehet ovat yleensä vähemmän pelokkaita kuin naiset. Myös
kansallisuuksissa on eroja: ruotsalaiset ovat uutuushakuisempia kuin
esimerkiksi suomalaiset tai yhdysvaltalaiset. Tässä valossa Ruotsi on hyvä
testimarkkina-alue.
Tutkijat ovat selvittäneet ihmisten ilmoitettua, aiottua tai todellista
käyttäytymistä valintatilanteissa. Lisäksi 1990-luvun alussa tutkijapari Pliner
ja Hobden loi sanallisen mittarin, jolla mitataan valmiutta tehdä
ruokavalintoja.
Uutuudenpelosta, jota Pliner ja Hobden pitävät luonteenpiirteenä, otetaan
selvää kymmenen väittämän avulla. Tutkittava arvioi omaa käytöstään
seitsenportaisella asteikolla, jonka lopputuloksena saadaan arvo asteikolla 10
- 70. Minimilukema kuvastaa uutuushakuisuutta eli neofiliaa, kun taas
maksimiluku kertoo uutuudenpelosta, neofobiasta. Normaalijakauman mukaisesti
keskiarvo on noin 30.
Uutuushakuisuus korreloi kaksostutkimuksen mukaan avoimuuden ja
ulospäinsuuntautuneisuuden kanssa, kun taas uutuudenpelko viittaa äärimmilleen
vietynä neuroottisuuteen. Naisilla neofobia näyttäisi korreloivan myös
painoindeksin kanssa.
- Painoindeksissä näkyy, että kasvisten, hedelmien ja kalan miellyttävyys ei
ole korkea, Tuorila sanoo.
Tuttujen ruokien mieltymysarvot ovat tyypillisesti korkeampia kuin outojen.
Uutuudenpelko vaikeuttaa kuitenkin kokeiluja myös tuttujen ruokien suhteen.
Myös ruuan ominaisuuksilla on vaikutusta. Eläinperäinen ruoka torjutaan
todennäköisemmin kuin kasviperäinen. Kulttuurisesti tuttujen makujen teema
edesauttaa ruuan hyväksymistä.
Altistus ja tieto vähentävät uutuudenpelkoa
Altistus on perusmekanismi, kun opitaan oma ruokakulttuuri, Tuorila muistuttaa.
Lapselle kaikki ruuat ovat alussa outoja. Altistus toimii yleensä yhdessä
muiden mekanismien kuten esimerkin kanssa. Teho riippuu lapsen
persoonallisuudesta, ruuasta ja tilanteesta. Miellyttävä ilmapiiri on
avainroolissa.
- Lasta ei kannata patistaa maistamaan olosuhteissa, joissa hän ei ole valmis
siihen, Tuorila sanoo.
Myös sanallinen informaatio auttaa vähentämään uutuudenpelkoa. Tuoteinfo, joka
kertoo raaka-aineen ja alkuperän, vähentää epävarmuutta. Myös makua koskevat
lupaukset voivat saada aikuisen luottavaiseksi. Ravintosisältöä koskevat tiedot
rohkaisevat kuitenkin vain niitä kuluttajia, joille niillä on muutenkin
erityistä merkitystä.
Kolmas keino vähentää uutuudenpelkoa on mallioppiminen. Hyviä malleja ovat äiti
ja kaverit.
Uutuudenpelko periytyy voimakkaasti
Englantilaisilla uutuudenpelon periytyvyys on jopa 78 prosenttia. Suomessa
tutkimukset näyttävät alle 70 prosentin lukemia. Vanhempien uutuudenpelko vie
lasten ruokavaliota yksipuoliseen suuntaan. Jo odotusaikana ruuan aromit
siirtyvät lapsiveteen ja totuttavat lasta kulttuuriin, johon hän on tulossa.
- Tilanteessa, jossa ruokavaliota pitää muuttaa, pelko voi estää lapselle
välttämättömän ruokavaliomuutoksen toteutumisen. Tällöin vanhempien pitää
katsoa peiliin, Tuorila kehottaa.
Mitä enemmän ja monipuolisemmin altistuu erilaisille ruuille, sitä
myönteisemmin suhtautuu uusiin ruokiin, hän toteaa. (Ruokatieto)
Teksti: Finfood Uutispalvelu
/ Mariaana Nelimarkka
Etusivu
