09.11.2007
Katoava Eurooppa 2
Aegae ja Agistrin saaret, Kreikka
Välimeri lokakuussa on yllättävimpiä ilmiöitä vähän aikaan. Rantabaarissa on tuoli selällään kuin kylän väki olisi paennut tulivuorenpurkausta Pompeiin tapaan jättäen kaiken taakseen silmänräpäyksessä.
Hotellien lasiovien takana on pino postia, ovet ovat lienee ollut suljettuna viikkoja. Nahistuneet porkkanat ja omenat vilkuttavat ohikulkijoille siinä ainoassa kyläkaupassa joka on auki tyhjälle, autottomalle ja autiolle pääkadulle. Kahden minuutin neuvottelulla hotellihuone irtoaa puoleen hintaan siitä ainoasta hotellista jonka löydän olevan auki. Matalasesonki välimerellä on tosi matala.
Mistä moinen pähkähullu laumakäyttäytyminen? Aurinko paistaa, merivesi on edelleen +22, ruoka ravintoloissa meren rannassa loistavaa. Mutta ei ristin sielua missään. Mitä nyt joitain paikallisia tätejä tummanpuhuvissa koltuissaan ja setiä polttelemassa tupakkaa.
Samaa olen ihmetellyt pohjoisen laskettelukohteissa vapun jälkeen. Kelit ovat parahultaiset, rinteet loistavassa kunnossa, mutta ei ristin sielua missään. Töitä yksityisyrittäjänä ja teknobeduiinina saa paiskoa. Valinnan vapaus on kuitenkin omaan elämään suurempi. Niinpä monesti päätyy paikkoihin, jossa huomaa, että on menossa laumaa vastaan. Kreikan saaristoon lokakuisena viikonloppuna. Laosin ylämaille sadekautena. Laskettelurinteeseen loppukeväästä. Silloin tulee tunne minne koko muu maailma katosi. Virtuaaliavaruuteen, jonne tietotyöläisellä hukkuu jo joka 5. hereillä oltu vuosi?