Bangkok, Thaimaa

Kaikkialla maailmassa tuote 10 000 kilometrin päästä maksaa vähemmän kuin tuote kilometrin päästä. Seuraus: Ilmastonmuutos tuotteiden kuljettelusta, työttömyys paikallisen tuotannon kituessa, yhteiskunnalliset ongelmat, kokonaisonnellisuuden (Gross National Happiness) väheneminen. Bangkokissa on tällä viikolla kaksi tärkeää konferenssia: Toinen ilmastonmuutoksesta ja toinen bruttokansanonnellisuudesta, jonka tulisi syrjäyttää bruttokansantuote. 3. kansainvälinen konferenssi bruttokansanonnellisuudesta lienee jokapäiväistä tahkon kääntämistä tärkeämpi, joten siivosin iltaohjelman ja ehdin kuuntelemaan Thaimaan ja Bhutanin pääministereiden puheita konferenssin avajaisissa tänään klo 17.30 paikallista aikaa.

Jotain kiehtovia ajatuksia, joita jäi mieleeni eri puheista ja muusta materiaaleista, joita sain tajuntaani:

• Onnellisuus maaseudulla on keskimäärin korkeampaa kuin kaupungeissa. Ne, joita pidämme köyhänä ovat monesti rikkaampia. Isommat talokoot, enemmän vapaa-aikaa, syvällisempi yhteisö vahvoine ihmissuhdesiteineen.
• Globaali massamarkkinointi muuttaa jo parivuotiaasta lähtien tajuntaamme. Jo kolmivuotias tunnistaa Mikki Hiiren ja McDonaldsin kultaisen m –kirjaimen ja arvostaa Mikkiä ja Mäkkiä enemmän kuin paikallisesti tuotettua ajanviettoa ja ruokaa.
• ”Suffering North”: Briteissä annettiin 31 miljoonaa masennuslääkereseptiä viime vuonna. Maassa on 60 miljoonaa ihmistä. Ei tarvitse olla ydinfyysikko, että kun katsoo tuota isoa kuvaa voi vain todeta, että joku mättää. Teollisuusmaat ovat nopeasti muuttumassa onnellisuuden banaanivaltioiksi.
• Yksi pieni esimerkki ilmastonmuutoksen odottamattomista riskeistä tulee Nepalista: Ilmastonmuutoksen vuoksi vuoristossa ilma on niin kuivaa, että asukkaat saavat jatkuvasti nenäverenvuotoja. Ilmastonmuutosten aiheuttamat ongelmat ovat odottamattomia, ennaltaennustamattomia ja niitä voi olla vaikea korjata.

Joitain ehdotuksia asian ratkaisemiseksi Helena Norberg Hodgelta, joka on elokuvan ”Economy of Happiness” tuottaja ja onnellisuusasiantuntija:

• Nykyinen järjestelmä ei ole vapaakauppaa. Globaalia taloutta on säänneltävä. Jos kaikkialla tuote 10 000 kilometrin päästä maksaa vähemmän kuin tuote kilometrin päästä, ainoa syy voi olla erilaiset tuottajatuet ja massatuotantoa tukeva verotus (eli tietyntyyppinen tuki myös). Koska pelikenttä ei ole tasainen, globaalia taloutta on säänneltävä. Ja eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä, että Norjasta lennätetään turskaa Kiinaan, jossa poistetaan ruodot ja sitten samat kalat lentävät takaisin Norjaan. Mielenkiintoista muuten, että George Soros, joka on maailman tunnetuimpia sijoittajia, ja on vienyt useamman keskuspankin polvilleen hedge fund sijoituksillaan paikallisia valuuttoja vastaan, ehdottaa omassa kirjassaan globaalin finanssijärjestelmän parempaa seurantaa ja ohjaamista.
• Verotus tukee tällä hetkellä teknologian adaptoimista. Seurauksena on työttömyyttä ja saasteita. Verotus on luotava työllistämistä tukevaksi. Teknologian kehittymistä ei voi tai ole syytä kieltää, mutta on lienee perusteltavaa tasapainottaa verotusjärjestelmiä.
• Paikallisen yhteisön ja tuotannon tukeminen ratkaisee samaan aikaan useimmat ongelmista. Globaalista taloudesta paikallistalouteen ja paikallisyhteisöihin.
• Eri yksityisten tukijärjestöjen (NGOs) yhteistyötä ja näkemyksen synkronisoiminen on keskeisessä asemassa. Tämänpäivän koulutusjärjestelmä hokee globalisoitumisen mantraa. Kehitysmaissa sanotaan lapsille: ”Opiskele hartaasti, tai joudut pellolle kyntämään kuten isäsi”, kuin maanviljely olisi rangaistus akateemisesta laiskuudesta. Näinhän ei tietenkään ole, vaan elämä maanviljelinä voi olla rikasta ja rikkaampaa kuin elämä kaupungissa vaikkapa levyseppähitsaajana tai lääkärinä. Niinpä esimerkiksi NGOt, jotka lahjoittavat rahaa koulujen rakentamiseen kehitysmaissa tulisi myös aktiivisemmin tehdä yhteistyötä tukijärjestöjen kanssa, jotka pohtivat koulutusohjelmia sekä tukijärjestöjen kanssa, jotka keskittyvät paikallisten yhteisöjen kehittämiseen.

Hurjia hiuspehkoja, psykedeelisiä t-paitoja, iloisesti lantaa luovia moderneja hippejä filmillä. Perushaaste ja tunne konferenssista oli se, että hienoa, että Bhutanin ja Thaimaan hallitus näkee onnellisuuden kehittämisen niin tärkeänä, että pääministeritkin ehtivät paikalle. Vaarana ilman avainpäätöksentekijöiden osallistumista on se, että tällaiset tapahtumat vesittyvät modernien hippien kokoontumisajoiksi. En arvostele hippeyttä sinänsä, mutta päätöksenteon ajajana tarvitaan katu-uskottavia maailmanjohtajia.

Kuitenkin kun öljy hipoo 100 taalaa ja ilmastonmuutoksen puolesta puhujina on jo Al Goren tyyppisiä suuren kaliiberin ihmisiä, uudentyyppinen maailmanjärjestys voisi olla käsillä vuosien tai ainakin vuosikymmenien aikana.

Poissaolollaan loistavat kaikki teollisuusmaiden päämiehet sekä suuryhtiöiden toimitusjohtajat. Ehdotetut muutokset ovat niin päinvastaisia kuin se maailmankatsomus, jossa fossiilisten polttoaineiden vuosisadalla elämme, että se onnistuakseen se vaatii osallistumista avainpäätöksentekijöiltä.

Lähetä uutinen: Facebook  Delicious  Digg