03.12.2007
Apua!
Bangkok, Thaimaa
Menin Nigeriaan konferenssiin ja minut ryöstettiin. Jouduin sairaalaan ja olen nyt virkoamassa. Varkaat veivät lompakkoni, jossa oli kaikki. Prof. Mustafa Lagosin yliopistosta, ystäväni täällä, on yrittänyt auttaa minua lähetystön kanssa, mutta toistaiseksi ei olla saatu mitään aikaiseksi. Tarvitsisin pikaisesti hotellilaskuani ja sairaalaskua varten 4500 taalaa Western Union rahasiirrolla. Maksan sinulle heti maanantaina takaisin. Ongelma on nimittäin se, että tarvitsen nigearialaisen passin saadakseni nuo rahat Western Unionilta. Prof. Mustafa on luvannut auttaa tässä.
Tällainen kirje tupsahti mailiboksiini, yhden pari kertaa tapaamani tutun sähköpostiosoitteesta. Sydän pomppaa, sitten stressireaktio menee ohi. Mies reissaa jatkuvasti, joten hän jopa voisi olla Nigeriassa. Onneksi kuitenkin olin juuri yllättäen tavannut edellisellä kerralla Rovaniemellä tapaamani kanadalaismiehen Bangkokissa konferensissa. Ja hän ei maininnut sanallakaan Afrikan matkasta, mutta puhui kyllä muista matkasuunnitelmistaan yksityiskohtaisesti. Joten tämä sankari tuskin on lähimaillakaan Afrikkaa. Varmuuttaa ei kuitenkaan ole, kun kännykkä ei vastaa ja toiset mailiosoitteet ovat myös pimeänä vastaamatta yhteydenottoihin!
Aika pelottava tulevaisuus on tämäntyyppisten nigerialaiskirjeiden arkipäiväistyminen ja yleistyminen. Kuinka erottaa todelliset avunpyynnöt valheellisista? Ystäväpiirissä kun on tukku teknobeduiinejä. Veljeni kaiken lisäksi ravaa noilla nurkilla, viimeksi Kinshasassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä reissua pukkaa mm. Mosambikiin, Angolaan ja Nigeriaan (Blogista löytyy eksoottista kuvaa ja juttua).
Kaikkien pitäisi varmaankin sopia salainen koodinimi perheensä ja ystäviensä kanssa, jolla apua pyydetään. Sekään ei tietty auta jos on ysimillinen polvilumpiota vasten.