Rarotonga, Cookin saaret

Tyynellä valtamerellä ja pimeässä Afrikassa lienee maailman viimeiset kohteet, joissa voi kokea olevansa keskellä ei mitään. Cookin saarille voisi hiljalleen haalistua toiseen todellisuuteen. Siinä todellisuudessa ei ainakaan sada räntää vaakasuoraan tai pakkanen puraise pakaroita. Ei tarvitse tuijotella hiljaisia ja ynseitä kanssamatkustajia paikallisbussissa (täällä kanssamatkustajat eivät ole hiljaisia ja ynseitä). Voi joutua kestämään ruokakauppojen olematonta tarjontaa, naurettavan hiljaista iltaelämää, ylimielisiä turisteja, mutta eipä tarvitse hajoilla aamuhämärässä keskitalvella skarapatessa autonikkunoita.

Ei kestä montaa tuntia siihen, että saa vihiä ensimmäisistä pohjois-Eurooppalaisista, suomalaisista mukaanlukien, jotka ovat vaihtaneet kylmän Eurooppaan kuumaan tyynen valtameren saareen. Kuulen rakennusalalla toimivasta Jarista, joka on jo yli 30 vuotta elänyt polynesialaisen vaimonsa kanssa saarilla. Löytyy brittejä ja saksalaisia. Rantaravintola tai sukellusliike. Rannalla keskellä ei mitään. Jään pohdiskelmaan millaista se voisi olla...Yksi aamu heräisin ja peilistä katsoisi vanha mies, 30 vuotta takana trooppisella saarella. Rannalta vilkuttaa tummahiuksisia lapsia huutaen "Papa". On helppo romantisoida, sekä anti-romantisoida moista elämää. Olen varma, että todellisuus ei missään asettuu ei mihinkään noista stereotypioista. Täyttä elämää ylä- ja alamäkineen se varmasti on, enkä näe tänne muuttaneiden valittavan osaansa. Oli se sitten kuvankaunis merenranta, tai pyörremyrskyt, jotka tuovat tuon merenrannan ihan olohuoneeseen asti.

Lähetä uutinen: Facebook  Delicious  Digg