Johannesburg, Etelä-Afrikka

Pimeästä Afrikasta tupsahtaminen Johannesburgin aamuun on hätkähdyttävää. Tuntuu kuin olisi saapunut takaisin oikealle vuosituhannelle.

Jos joku lukijoista unelmoi tai romantisoi teknobeduiinielämääni niin tervemenoa testiajolle Nigeriaan. Kyllä kylmä suihku parissa viikon pätkässä opettanee jotain reissuelämän faktoista. Kylmä suihku näin kirjaimellisesti siinä mielessä, että suihkusta ei muuta kuin kylmää ruosteista vettä tule ja toisekseen siinä mielessä, että kun saapastelee menemään kaapin kokoiset rynnäkkökiväärimiehet molemmin puolin tai ainakin ympärillä kautta kintereillä turvaa suojelemassa, on kyseessä aikaa kylmää kyytiä.

Ja siitä suoraan sairaalaan: Kun koneessa heräsin ei toisella silmällä paljon nähnyt. Onneksi kyseessä oli vain joku näppärä nigerialainen bakteeri, joten antibioottiset silmätipat kehiin ja asiakkaan toimistolle vääntämään vähän yli kaksitoistatuntinen palaveripäivä 2 tunnin lentokonetirsoilla. Siihen päälle vielä kevyt kuume ja flunssa, kanssa Nigerian tuliaisia. Asiaa. Eipä siis ihme, että tällaisen menon vastapainoksi on syytäkin pohtia elämänhallinnan ratkaisuja, joista kirjasen kirjoittelin, jos ei tällaisten päivien jälkeen sitten tiedä kuinka laukaista stressinsä ja osata ladata akkujaan vapaa-aikanaan, ollaan vaarallisilla vesillä.

Etelä-Afrikassa saattaa myös yllättyä oudosta paikallisesta kasvustosta. Kukas teistä hortonomilukijoista voisi kertoa minulle mikä puu on kyseessä?

Itse asiassa kyseessä ei ole puu ollenkaan vaan kännykkäverkkotorni. Ei hassumpi ajatus Suomenkaan?

Huomasin tässä, että viimeisten 4 viikon aikana reissukilometrejä on kertynyt yli 55 000 km. Vastaa matkaa puolitoistakertaa maailmanympäri. Tarkoittaa siis keskinopeutena yli 20 metriä sekunnissa (eli 75 km/h) yöt ja päivät.

Vähän yli tuplat verrattuna 10 vuoden keskinopeuteeni, joka on kymmenen metriä sekunnissa.

Lähetä uutinen: Facebook  Delicious  Digg