Kerobokan, Bali, Indonesia

Kehittyvissä maissa puhelinkopin on korvannut kyläkännykkä.

Osallistuin Qualcommin Grameen Foundationin ja Bharti Telecomin kyläpuhelinprojektin mahtipontiseen lanseerauskampanjaan osana Asia-Pacific Microfinance Summittia täällä Indonesiassa. Kyläpuhelinajatus lähti liikkeelle Bangladeshista. Siellä mikrolainapankkeja myöntävä pankki antoi pieniä lainoja kunkin kylän mummolle, joka osti lainalla kännykän ja aloitti pyörittämään mobiilia puhelinkioskia.

Konsepti on laajennut maailmalla kuin kulovalkea, koska se toimii: Mobiilioperaattori saa siitä voimakkaasti lisätuloja (keskiverto kyläpuhelin tutustumieni analyysien mukaan generoi paljon korkeamman tulon/liittymä kuin keskivertokännykkä, koska sitä käyttää koko kylä). Paikallinen yrittäjä saa siitä myös tasaisesti voittoja, joilla se maksaa mikrolainapankille takaisin velkansa. Eli niin pankki kuin yrittäjä voittavat myös.

Uskon voimakkaasti mikrolainoihin. Mutta kyläpuhelin ei täysin kolahda. Sen verta mitä olen nyt yli vuosikymmenen ravannut kaikilla maailman kehittyvillä mantereilla, eli Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa, on ilman suurempia väitöskirjoja helppo sanoa, että tapa, jolla heikosti koulutetut ihmiset käyttävät kännykkäänsä on hyvin kaukana tehokkaasta.

Ei tarvitse Filippiineillä tai Indonesiassa antaa kännykkänumeronsa kun muutamalla paikalliselle ja kännykkä on kohta täynnä tekstiviestejä, joiden sisältö on 99,9%:sti taloudellisesti hyödytön. Tarkemmin sanottuna viestit mitä kuuluusta kauniiseen päivään syövät vähävaraisten vähäisiä vähiä varoja.

Keskustelut mikrolainapankkien toimitusjohtajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa ovat antaneet ymmärtää, että kyläpuhelin antaa kyläläisille jotain tärkeämpää kuin taloudellista tuloa, yhteyden ulkomaailmaan. Mahdollisuuden olla yhteydessä kaupungissa töissä olevan veljen kanssa tai soittaa sairaalaan äidin sairastuessa. Nämä ovat selviä kyläpuhelimen lisäarvoja, mutta olisi kiehtova akateeminen tutkimusaihe selvittää mitkä ovat kyläpuhelimien todelliset taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ja haitat, eli jääkö eri mittareilla keskimäärin viivan alle negatiivinen vai positiivinen tulos. Väitöskirjan työstäjät Huom Huom!

Yksi tärkeä näkökulma on myös se, että on kyseenalaista pakottaa vähävarainen henkilö toimimaan loogisesti ja vastuuntuntoisesti. Jokaisella on oikeus käyttää varoistaan osa viihteeseen, on se sitten soitto sukulaiselle, pullo hampaat tuhoavaa kolajuomaa tai roskaruokaa.

Yksi tapa rahoittaa kyläpuhelimia olisi rahoittaa puhelimen tiettyjä sovelluksia sen sijaan, että annetaan käyttäjille carte blanche käyttää puhelinta päin honkia ja tuhota varallisuuttaan turhiin puheminuutteihin ja tekstiviesteihin.

Käyttöä voisi vaikkapa rajoittaa tiettyyn määrään minuutteja per päivä per kylä ja puhelimessa olisi sovellus, johon kukin käyttäjä rekisteröityisi. Sovellus auttaisi haittakäyttäjää löytämään itselleen rajat lörpöttelyssään ja tekstiviestimaniassaan.

Soveltuisi muuten arviolta meille kaikille muillekin käyttäjille, näin silmämääräisesti arvioiden kuinka väärin kommunikaatiovälineitä tänä päivänä käytetään.

Lähetä uutinen: Facebook  Delicious  Digg