Win-Win Kasino, Kultainen Kolmio, Myanmar

Thaimaa on täynnä yllätyksiä, kulman takaa voi löytyä vaikkapa ovi toiseen ulottuvuuteen.

Tavallisella kylätiellä elintarvikekioskin kupeessa lähellä hotelliani on oudon näköinen kauppa. Näyttäisi kuin se olisi remontissa, koska sisällä ei ole kuin pari tyhjää pöytää ja kopiokone. Kerran jäin silmäilemään sitä pidemmin ja havaitsin, että kaupan edessä lukee isoin metallikirjaimin "Immigration".

Kuinka ollakaan, että nuudelikojujen ja jokiveneiden kupeessa on eräänlainen rajanylityspaikka Myanmariin. Tarkemmin sanottuna hyvin tarkasti rajatulle niemennokalle, joka on 5 metriä leveän rämettyneen joen (enemmänkin oja) toisella puolella.

Thaimaassa kasinot ovat kiellettyjä kun taas toisella puolella ojaa Myanmarissa ne ovat laillisia. Niinpä kiellettyä hedelmää voi puraista kävelemällä ko. tyhjään huoneeseen, jossa 10 dollarilla t-paitainen kaveri, jonka virallinen status (virkamies vai kasinon työntekijä?) jäi epäselväksi. Hän kopioi passin. Sitten kävellään ojan reunalle ja tuksutetaan ojapaatilla, pienellä perätuupparilla, jossa lukee kuluneinen kultaisin kirjaimin "Win & Win".

Toisella puolella ojaa on vastassa kasinon golfkärryn oloinen moottoriajoneuvo, jolla päristellään sata metriä, kunnes saavutetaan sekavalle pikku parakille, jossa seisoskelee burmalaisia sotilaita. Seinällä on kaksi kelloa, toinen Thaimaan ajassa ja toinen puoli tuntia jäljessä, Myanmarin ajassa. Passin valokopion kanssa ojennetaan 10 dollaria. Vastineeksi saa pikkiriikkisen kuitin.

Sitten keskeltä pikkuruisen niemimaan kohoaa loistokasino terävine korkeuksiin nousevine kattoineen. Ovella jaetaan 200 bahtin (4 euroa) tervetuliaislahjakortti, jonka voi kuulemma käyttää pelaamiseen.

Suoraan ravintolan toiseen kerrokseen ilmaiseen lounasbuffeeseen. Burmalainen sianmaksa, riisinuudeli ja tuliset kukkakaalit eivät ole favorittejäni, mutta nälkä stoppaa kuitenkin. Jälkiruokahedelmät ovat jo ehtineet ruveta kompostoitumaan pöydällä, joten niitä ei tohdi syödä.

Läpi metallinpaljastimen, jossa on jätettävä kamerat ja kamerakännykät narikkaan. Sitten ovi aukeaa ja eteen aukeaa kasinohuone täynnä thaimaalaisia ja kiinalaisia tuimasti keskittyneinä Baccaratkortteihin.

Toki haluan lahjakortin lunastaa pelimerkeiksi, kun tänne asti, toiseen ulottuvuuteen on seikkailtu. Se ei olekaan helppoa. Yhdellä sivulla huonetta on ryhmä kortinsekoittajapoikia, jotka sekoittavat kortit pelipöytiä varten, täällä ei sekoituskoneita käytetä, kun työvoima on kovin edullista. He eivät osaa neuvoa. Toisella puolella salia rulettipelipöydässä eikä Blackjackpöydässä tule apua myöskään. Itsestäänselvä pelimerkkien vaihtodeski ei myöskään tärppää. Viimein löydän englantia taitavan managerineidin, joka selittää, ettei lahjavoucherissa on koira haudattuna: Sillä saa pelata vain Baccaratia ja 200 bahtin lahjavoucherin voi pelata vain mikäli sijoittaa omaa rahaa myös toiset 200 bahtia. Tuolloin mahdollinen voitto kasvaa. Että voi aloittaa pelaamisen on kuitenkin vaihdettava pelimerkkejä vähintään 5000 bahtilla (n. 105 euroa).

Olen varsin yllättynyt kun hetken neuvottelun jälkeen ei tarvitsekaan vaihtaa pelimerkkejä sen vertaa enempää kuin haluaa. Olisin jopa pannut asian villaisella väärinkäsityksenä, mutta kun rulettipöydässä sama tilanne toistuu, eli vaaditaan kohtuullisen korkea summaa pelimerkkejä vaihdettuna (10 kertaa enemmän kuin minimipanos), että peliin pääsee mukaan, ymmärrän, että kyseessä on kasinon markkinointikikka: monillahan mopo karkaa käsistä ja kaikki pelimerkit tulee pelattua.

Baccaratpöydässä yllätys on suuri kun asetan 400 bahtin panoksen (lahjakortti + 200 bahtia omaa valuuttaa). Voitan 400 bahtin panoksellani, jolla tuplaa sijoituksen, eli 400 bahtia. Panoksestani minulle jää kuitenkin 200 bahtia, koska lahjakorttia ei saa pelata uudelleen, vaikka voitin. Koska pöytä on aivan täysi, pelaan samalla numerolla jonkun vanhemman thaimaalaisen tädin kanssa. Kun ensimmäisen kerran häviän hän siirtää pelimerkkini eri kohdalle pöytää. Sen jälkeen voitan pari kertaa ja tätiä selvästi harmittaa, että luopui aloittelijan tuurista, jota pöytään toin.

Kun alan häviämään lopetan kun pelimerkkejä on 1000 bahtilla jäljellä. Jään siis ruhtinaalliset 16 euroa voitolle. Virkamiehille meni 20 taalaa, joten iltapäivän seikkailuiden saldoksi jäi burmalainen sianmaksalounas.

Kasinolta löytyy myös edustava lobbykahvila, toinen pelihuone, taxfreemyymälä, jossa osan voittorahoistaan voi tuhlata jos oikein sattuu onnistamaan: Yli 400 000 THB (n. 8000 euroa) ei saa viedä Thaimaaseen takaisin ja "huono onni" tullissa saattaa hyvinkin yllättää jos kasinolta on poistumassa miljoonia taskussaan. Kasinon ilmoitustaululla suositellaankin siirtämään suuremmat voitot kasinon tilille. Selväksi ei tule, siirtääkö kasino sitten jotenkin rahat voittajalle. Kasino markkinoi myös karaoke- ja hierontapalveluja, joihin mahdollisia haudattuja koiria tai muita yllättäviä erikoistarjouksia ei teknobeduiini jäänyt selvittelemään.

Olo ei kenenkään maalla oli hivenen klaustrofobista, varsinkin kun pieni kävely kasinon nurmikolla Myanmarin sisämaan suuntaan hälyttää paikalle turvamiehen, joka sattumalta sattuu olemaan kävelemään samaan suuntaan radiopuhelimen kanssa.

Burmalaisella tulliasemalta löytyy onneksi passin kopio ja venematkalla takaisin Thaimaaseenkaan ei mitään yllätysmaksuja tupsahda. Mystinen ulottuvuus.

Lähetä uutinen: Facebook  Delicious  Digg