Bukarest, Romania

Bukarest on muuta kuin luulisit.



On jännää havaita kuinka luutuneita omat sekä keskimääräiset näkemykset ja stereotypiat eri maista maailmassa ovat. Paikan päällä aukeavat silmät. Yksi suurimpia syitä miksi useilla markkinoilla on napsittavissa mahdollisuuksia näennäisen helposti on se, että jopa useissa maailmantason yrityksissä päätöksiä tehdään hatarilla mielikuvilla eri maiden ja alueiden potentiaalista.

Päätöksenteko hallituksen kokouksessa voi mennä suurin piirtein tähän malliin: ”Ai että Romaniaan? Ei siellä kellään rahaa ole ja mafioosot ovat niskassa heti jos sinne yritetään mennä. Eiköhän me pojat nyt laajennuta Norjaan.”

Ongelma on vain se, että kun tuhansissa muissakin hallituksen kokouksissa päätetään näin on Norjassa pikkasen tungosta, kun taas pelikenttä Romaniassa on aikalailla vapaampi.

Näkemykset joita meillä on kustakin maasta ovat muovautuneet vuosien ja vuosikymmenien aikana. Maailmankuvamme on vanhentunut. Romania on hyvä esimerkki maasta, josta kaikki muistavat kommunismin pula-ajan ja sen hallinnon loppuajan mellakat ja vallankumouksen, mutta harva muistaa isompaa uutista sitten diktaattori Ceauºescun teloittamisen. Vanhentunut historiallinen tieto siis muodostaa pääosan pääkallomme tietovarannosta. Ja tuo tieto on auttamattomasti käyttökelvotonta. Itse asiassa se on jopa haitallista nykytilanteen käsittämiseksi! Sen lisäksi tilkkutäkkimme reistä pilkottaa muutama suikale valoa Romaniaan vääristä kulmista, kuten kerjäläisistä Helsingin kaduilla. Niistä vedämme johtopäätökset, että koko maa on kuralla.

Mikä on nyt sitten tämän hetken tilanne? Yökerhoissa musiikki pauhaa, porukkaa on enemmän kuin Onnelassa ikänä. Baaritiskillä tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi tilatessaan paikallisen bissen ruttusilla pikkuseteleillään, kun vieressä kaverilla on kourassa tukko seteleitä sitä koko luokkaa, jota ei lentokentän automaatti edes sylje. Madonna päräyttää lavalle tänään ja ainakaan pikavilkaisulla ei lippuja enää virallisia teitä saa ostettua (volyymit ovat täällä kohdallaan, hintataso toki toinen, jos asiaa olisi alkanut järjestää ajoissa, olisi täällä Madonnaa katsomalla säästänyt yli 100 euroa Helsingin hintoihin, eli n. puolet menopaluulipusta Bukarestiin!). Ravintolat ovat täynnä hyvin toimeentulevan näköistä paikallista porukkaa. Teknobeduiinin street indexin mukaan täällä on potentiaalia hyvien aikojen palaamiseen huomattavasti nopeammin kuin läntisessä Euroopassa tai pohjoismaissa. Ai mikä street index? Se perusfiilis, joka paikasta huokuu, ihmisten puheista kaikuu, silmillään näkee.

Jottei nyt jollekin muodostuisi kuvaa, että kuljen täällä sinisilmäisenä ymmärtämättä finanssikriisiä, jossa itä-Eurooppa makaa, niin painotettakoon edellisen jutun ydintä: Kun on ”verta” kadulla on aika ostaa. Kun kaikki ovat euforiassa on syytä huolestua. Romanian Leu on menettänyt arvostaan 15% euroon nähden, asuntoja täältä saa tällä hetkellä -40% huipustaan, Suomesta tänne voi lentää menopaluun jotakuinkin -50% hintaan (itse maksoin 175 euroa).

Osakemarkkinat ovat kuitenkin jo tuplaantuneet puoli vuotta sitten saavuttamastaan pohjasta, joten ”smart money” on jo haistanut, että uudet tuulet puhaltavat. Toki markkinan tulee vielä nousta 250% (jonka se tulee ennenpitkää nousemaan!) ennenkuin ollaan viime vuoden lopun tasolla.

Eli voi vain kysyä itseltään kuinka paljon asiat voivat vielä mennä pahemmaksi, ennenkuin ne menevät paremmaksi. Kuinka paljon on kärsivällisyyttä istua noidan vielä pahempien vaiheiden läpi? Kun herra markkina on depressiivisimmässä krapulassaan se on valmis myymään parastakin nahkoineen. Keskuspankin valuuttakossulla juoputellut vuoden 2012 herra markkina tulee ostamaan sitten myymänsä moninkertaisella summalla takaisin iloisessa nousuhumalassaan.

Lisää Bukarestin videoita teknobeduiinivideoissa .

Lähetä uutinen: Facebook  Delicious  Digg